keskiviikko 6. syyskuuta 2017

Kuinka se itsemääräämisoikeus sitten näkyy kehitysvammaisten asumisyksikössä?

Pienessä 14-paikkaisessa asumisyksikössä työskennellessäni tämä polttava puheenaihe tuli usein esille arjen toiminnoissa. Vaikkakin yksikön tavoitteisiin vahvasti kuuluu asukkaan itsemäärämisoikeiden tukeminen niin joskus on niitä tilanteita, joissa yhteisön etu menee yksilön edun edelle. Ja näin sen mielestäni kuulu mennäkin. Onhan ihan jokaisesa yhteisössä yhteiset pelisäännöt, joita tulee noudattaa, jotta homma toimii. Arki olisi melkoista villin lännen meininkiä, jos aina mentäisiin tiukasti yksilön etu edellä. Tilanteet eivät aina ole niin yksioikoisia. Hienoa on kuitenkin se, että itsemääräämisoikeus otetaan huomioon ja pohditaan tilanteiden kohdalla sekä yksilön, että yhteisön etua. 

Miä sanoo laki kehitysvammaisten erityishuollosta? 


 http://www.finlex.fi/fi/laki/ajantasa/1977/19770519#L3a


Itsemääräämisoikeudesta sanotaan näin:



42 § (20.5.2016/381)Itsemääräämisoikeuden vahvistaminen
Erityishuolto on järjestettävä ja erityishuollossa olevaa henkilöä on kohdeltava siten, ettei hänen ihmisarvoaan loukata sekä että hänen vakaumustaan ja hänen yksityisyyttään kunnioitetaan. Erityishuoltoa toteutettaessa on otettava huomioon erityishuollossa olevan henkilön toivomukset, mielipide, etu ja yksilölliset tarpeet. Erityishuollossa olevalle henkilölle on turvattava mahdollisuus osallistumiseen ja vaikuttamiseen omissa asioissaan. Erityishuollossa olevan henkilön hyvinvointia, terveyttä ja turvallisuutta on ylläpidettävä ja edistettävä.
Niin kuin edellä olevasta tekstin pätkästä voi lukea, niin ei se itsemääräämisoikeus ole sitä, että yksilö saa päättää kotiintuloajoistaan, lääkkeiden ottamisestaan ja esimerkiksi henkilökohtaisen hygienian toteuttamisestaan. Se on sitä, että asiakas tulee kuulluksi, otetaan mukaan päätöksen tekoon, tehdään yhdessä arjesta turvallinen ja tuetaan osallisuudessa. 
Töissä juttelin aiheesta työtovereiden kanssa, joilla jokaisella oli jo lähes kahdenkymmenen vuoden kokemus työskentelystä kyseisessä yksikössä. Heille tuli mieleen yksi keskustelu muutaman vuoden takaa omaisten kanssa. Tuolloin kehitysvammaisten itsemääräämisoikeus oli tosiaan kovasti esillä ja yksi omaisista ilmaisi suuren huolensa siitä, että jos todella oltaisiin menossa siihen, että lääkkeiden ottamisestakin (tai paremminkin ottamatta jättämisestä)  asukas saisi päättää itse. Kun asumisyksiköiden perimmäinen ajatus kuitenkin on turvata asukkaan terveys ja turvallisuus. 

Kaiken kaikkiaan arki asumisyksikössä on asujansa näköistä. Itse sisustetut huoneet, harrastukset, joissa tykkäävät käydä, ystävien tapaaminen kaupungilla ja kaikki muut asiat, mitkä kuuluvat normaaliin arkeen. Niin, nimenomaan; arki on ihan normaalia.

Olipahan aika epäselvä postaus, mutta toivottavasti herätti jotain ajatuksia 😊


4 kommenttia:

  1. Luin itse Opinnäytetyön kehitysvammaisten itsemääräämisoikeuden toteutumisesta työntekijöiden näkökulmista. Tutkimus toteutettiin Pirkanmaalla kolmessa eri yksikössä. Työntekijät kertoivat itsemääräämisoikeuden toteutuneen parhaiten arkisissa valintatilanteissa esim. mitä syön tai puen. Työtoiminnassa kehitysvammainen henkilö taas pääsee vaikuttamaan aika vähän, koska ohjaajat päättävät toista tai niiden tekemisistä. Hoitokodeista kerrotaan, että asiakas pääsee vaikuttamaan omiin asioihinsa niin paljon kuin se toiminnan puitteissa on mahdollista. Lopputulemana itsemääräämisoikeus näyttäytyy Pirkanmaan yksikön työntekijöille kehitysvammaisen tasosta riippuen. Toiset valitsevat puseronvärinsä itse, lievemmin kehitysvammainen saa ohjatusti ja valvotusti päättää raha-asioistaan sekä valita ystävänsä ja asuinpaikkansa. Työntekijät mainitsivat myös asioista joista kehitysvammainen henkilö ei voi itse päättää, esim. jos vaatteet eivät ole säänmukaiset ei asiakas voi lähteä siinä asussa ulos. Rajoituksia ei tehdä ilman syytä. Kehitysvammaisen henkilön itsemääräämisoikeuden toteutumista edesauttoivat ammattitaitoinen henkilökunta, laki ja etujärjestö sekä toimintatapojen tarkastelu. (Mattila, K.).
    Itse olen tehnyt harjoittelun kehitysvammaisten päivätoiminnassa, jossa itsemääräämisoikeus oli hyvinkin tapetilla. Asiakkaat tulevat toimintaan vapaaehtoisesti, joten heitä ei voida ns. "määrätä" pysymään paikallaan toiminnan aikana. Yksikkö jossa olin harjoittelussa kunnioitti hyvin jokaisen asiakkaan itsemääräämisoikeutta ensin kysymällä mitä asiakas haluaa ja ylipäätänsä tahtooko osallistua toimintaan. Tiina yllä jo mainitsikin, että jokaisessa yksikössä on kuitenkin tietyt toimintatavat joita jokaisen täytyy olla valmis noudattamaan. Mielestäni myös kehitysvammaisen henkilön taso vaikuttaa, millä tavalla hän pystyy omista asioistaan "päättämään" ja tässä mielestäni työntekijällä onkin tärkeä rooli. Työntekijällä täytyy olla aikaa ja halua selvittää, miten asiakkaan oma ääni saadaan kuulumaan erilaisissa arjen tilanteissa. Itsemääräämisoikeudesta puhuttaessa viedään mielestäni asiat liian pitkälle, itse ajattelen, että kehitysvammaisen kohdalla itsemääräämisoikeus tarkoittaa sitä, että voi vaikuttaa omia koskeviin päätöksiin ja arjen tilanteisiin, ei siis välttämättä päättämään niistä.



    Lähde:
    Mattila, K. 2013. Hämeen ammattikorkeakoulu. Sosiaalialan koulutusohjelma. Opinnäytetyö
    https://www.theseus.fi/bitstream/handle/10024/63869/mattila_kirsi.pdf

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Hyvä kun toit esiin tuon pukeutumisasian! Se on just sitä mikä näyttäytyy meillä töissä joka päivä. Juurikin nämä arkiset pienet asiat on niitä, joissa päätösvaltaa annetaan, huolehtien kuitenkin vaatetuksen säädyllisyydestä ja säänmukaisuudesta.

      Poista
  2. Kirjoittaja on poistanut tämän kommentin.

    VastaaPoista
  3. Mielenkiintoinen blogin aihe. Verneri.net-sivuilta löysin jotain matskua koskien itsemääräämisoikeutta ja elämää asumisyksikössä: http://verneri.net/yleis/itsemaaraamisoikeus-arjessa. Tästä välittyy kuva, että asumisyksikössä yksilöllisten tarpeiden ja toiveiden huomioiminen arjessa - koskien sitten vaikka päivärytmia tai esimerkkinä käyttämäänne pukeutumista - ovat merkittävä itsemääräämisoikeuden ilmenemismuoto. Itsemääräämisoikeus on tosiaan moniulotteinen ja arkinenkin asia eikä vain muodollista "itseä koskevaan päätöksentekoon osallistumista".
    Minkäköhänlaisia muutoksia vammaisten oikeuksia koskevan yleissopimuksen voimaantulo Suomessa toi itsemääräämisoikeuden suhteen, ja näkyvätkö nämä muutokset vammaistyön tai vaikka asumisyksikön arjessa?

    VastaaPoista