Yhteisösosiaalityössä tavoitteina ovat saada ihmisiä itse osallistumaan yhteiseen sosiaaliseen toimintaan ja omien etujensa ajamiseen sekä syrjäytymisen ehkäisy. Yhteisösosiaalityössä lähtökohtana ajatellaan olevan kumppanuus, jolla tarkoitetaan yksilöiden, perheiden sekä ryhmien hahmottamisesta osana sosiaalisia verkostoja. Asiantuntijuus yhteisösosiaalityössä merkitsee, että sosiaalityön tavoitteisiin päästään rakentamalla, tukemalla ja kehittämällä erilaisia yhteisöjä. Tärkeimpinä tavotteina nähdäänkin asiantuntijoiden vaikuttaminen asiakkaan elinolosuhteisiin paikallistasolla, tukea heidän osallisuuttaan verkostoissa sekä täysivaltaisen kansalaisuuden vahvistaminen. Tämän päivän yhteisösosiaalityö pyrkii myös etsimään ja vahvistamaan julkisen sosiaalityön, kolmannen sektorin sekä erilaisten kansalaisyhteikunnan toimijoiden kanssa kumppanuutta. ( Kettunen, 2013)
Itse näen yhteisötyön merkittävänä kehitysvammaisten kanssa työskenteleville. Esimerkiksi erilaisissa asumisenyksiköissä tai päivätoiminnassa yhteisötyö on tärkeää, jotta jokainen asiakas pääsee vaikuttamaan toimintaan sekä sitoutuu noudattamaan yhteisiä sovittuja asioita. Yhteisötyö on iso osa sitä, että kehitysvammaisen henkilön oma ääni saadaan kuuluviin. Yhteissosiaalityön merkitys taas korostuu mielestäni kehitysvammaisen asiakkaan esimerkiksi erityishuoltosuunnitelmaa tehtäessä, jossa moniammatillisen yhteistyön kautta kartoitetaan asiakkaalle mahdollisimman tarpeelliset palvelut ja tuet, joilla voidaan tukea asiakkaan osallisuutta ja osallistumistamme yhteiskunnassamme.
Kuparisen (2005) artikkeli Kehitysvammaiset- uusia marjaniemeläisiäkö kertoo erään yhteisön vastustamisesta kehitysvammaisten asuntolan ja toimintakeskuksen rakentamisesta heidän kyläänsä. Hanketta käsiteltiin paljon mediassa 90-luvun lopussa. Marjaniemen kylässä oltiin koottu adressi, johon suurin osa kyläläisistä olivat kirjoittaneet nimensä. Yhteisössä koettiin olevan yhteisymmärrys ja melkein velvollisuuss kyläyhteisöä kohtaan osallistua vastustamaan hanketta. Kunnes yksilöt alkoivat vastustamaan marjaniemen kyläyhteisöä, jolloin lehtiin alkoi tulla kirjoituksia, jossa marjaniemeläiset toivottivat kehitysvammaiset osaksi heidän yhteisöään. Yhteisössä alettiin ajattelemaan, että puolustamalla kyläänsä he asettuivat jotakin vastaan ja pois sulkivat toisten ihmisten mahdollisuuksia. Nykyään Marjaniemi- Seura esittelee kotisivuillaan asuntolat ja toimintakeskuksen Marjaniemeen´kuuluvana osana. Mielestäni tässä tulee hyvin ilmi se, miten yhteisö voi vaikuttaa yksilöiden mielipiteisiin tai arvoihinsa kunnes yksilö uskaltaa toimia oman arvomaailmansa kautta. Eikä tämä tapaus ole ainut yhteiskunnassamme, jossa yhteisöt vaikuttavat yksilöiden mielipiteisiin, kuten esimerkiksi Kirkkonummella (http://www.lansivayla.fi/artikkeli/530576-asuntojen-arvo-laskee-lapsiperheet-vastustavat-kehitysvammaisten-nuorten), jossa asukkaat olivat jättäneet vaituskirjelmän ettei heidän naapurustoon rakennettaisi kehitysvammaisten asumisenyksikköä.
Kokemukseni mukaan yhteisösosiaalityö näkyy kehitysvammaisten kanssa tehtävässä työssä hyvin, säädetyt lait ja asetukset turvaavat kehitysvammaisen asiakkaan osallisuuden ja osallistumisen itseään koskeviin päätöksiinsä. Kehitysvammaisen läheiset otetaan myös huomioon, esimerkiksi omaishoidontuilla ja muilla tukipalveluilla. Asiakasta pyritää tukemaan häntä sopivalla tavalla, ja asiakkaan toiveet otetaan huomioon palveluita tarjottaessa. 3. sektori on tullut myös hyvin tukemaan julkisen sosiaalityön palveluita. Yhteiskunnassamme kehitysvammaista ihmistä kohtaan asenteet yksilö tasolla voisivat olla parempiakin, mutta ajattelen ettei kaikkien ihmisten asenteita voi muuttaa.
Lähteet:
Kettunen, M. 2013. Yhteisösosiaalityö. Lähtökohdat, tavoitteet ja keinot. Sosiaalityö. Yhteiskuntatieteiden laitos. Itä-Suomen yliopisto. Pro gradu-tutkielma. http://docplayer.fi/6916108-Yhteisososiaalityo-lahtokohdat-tavoitteet-ja-keinot.html. Luettu 13.11. 2017
Kuparinen, R. 2005. Kehitysvammaiset- uusia marjaniemeläisiäkö?
Luin Länsiväylän uutisen aiheeseen liittyen. On järkyttävää, miten ihmiset ovat ajatelleet ensimmäiseksi sitä, miten heidän asuntojensa arvo laskee. Kehitysvammaisten ihmisarvolla ei olisi väliä. En tiedä, mitä ihmisten ajatusten taustalla on, mutta epäilisin, että tiedottomuutta ja pelkoa ehkä. Siinä tilanteessa omaa asennetta voisi muuttaa ja sen sijaan, että vastustaisi tukiasuntolan tulemista omaan naapuriinsa, voisi ehkä ennakkoluulottomasti tutustua niihin ihmisiin!
VastaaPoistaHakonen kirjoittaa Seniori- ja vanhustyö arjen kulttuurissa- kirjassa yhteisösosiaalityöstä, jossa korostetaan yhteisöön ja yhteiskuntaan suuntautuvaa ammatillista työtä. Koen, että yhtä hyvin yhteisösuuntautunut työ sopii myös kehitysvammaisten parissa tehtävään työhön. Tarvitaan ammattilainen laittamaan homma alulle ja kohdistamaan työ oikeaan suuntaan. Maailma ei ole koskaan valmis ja aina voi tehdä enemmän. Yhteisösuuntaunut työ vahvistaa ja ylläpitää yhteisöllisiä voimavaroja, voimaannuttaa myös yksilötasolla.
VastaaPoistaLähde:
Marin, M. & Hakonen, S. 2003. Seniori- ja vanhustyö arjen kulttuurissa. Jyväskylä. PS-kustannus.